Pohjoisen juhannus

Suomessa Keski- ja Pohjois-pohjanmaalla lehtevien juhannuskoivujen sijaan pihaa koristavat vanhan perinteen mukaan kuuset, joksi metsästä valittiin pitkä ja hoikka yksilö. Kuusi oksittiin ja karsittiin paljaaksi, jättäen vain latvus paikoilleen. Kuusi seisoi perinteisesti pihalla aina Kekri-juhliin, eli sadonkorjuujuhliin asti.Vanhaan aikaan pohjoisen ruokaperinteeseen kuului juhannuskeitto ja juhannusjuusto. Maidosta juhannusta ja muita juhlia varten valmistettiin kotijuustoja ja viilejä, joista erikoisuutena punainen herajuusto. Talviseen aikaan pohjoisessa Suomessa aurinkoa ei näy moneen viikkoon ollenkaan, joten juhannus tarjoaa valoisilla öillään toisen ääripään talven pimeyteen, sillä Napapiirin tuntumassa juhannuksena aurinko ei laske laisinkaan.Ennen juhannukseen liittyi paljon taikauskoa ja uskottiin, että varsinkin juhannusaatto ja -päivä ovat otollista aikaa erilaisille ennustuksille. Riitit ja juhannuksen taikamenot ennustivat joko satokauden tulosta, karjaonnea tai naimaonnea. Moniin taikoihin ja loitsuamiseen kuuluu tradition mukaan alasti oleminen. Juhannuskokkojen polttaminen oli yleisempää ennen 1900-lukua juuri Pohjois-Suomessa, josta tapa levisi sittemmin myös muuhun Suomeen. Perinteisesti kokoilla on karkotettu pahoja henkiä.Kaikkialla Suomessa perinteisiin kuuluu juhannussauna ja pehmoinen kesävihta. Juhannusaatto ei ole virallinen pyhäpäivä, mutta useimmiten työpaikoilla se luetaan vapaapäiväksi. Juhannuspäivä on Suomessa ja Ruotsissa lauantai, joka osuu aikajaksolle 20.–26. kesäkuuta. Suomessa vuoteen 1954 juhannus oli viikonpäivästä riippumatta aina kesäkuun 24:s päivä. Latviassa, Virossa ja Norjassa 24. kesäkuuta on edelleen aina virallinen juhannuspäivä.