1900-luvun juhannustraditiot


Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja juhannusta kutsutaan milloin mittumaariksi, milloin jussiksi ja toisinaan yöttömän yön juhlaksi ja myös virallisemmin kesäpäivänseisaukseksi.

Juhannuksen nimi tulee kristillisestä juhlasta, Johannes Kastajan syntymäpäivästä. Juhannusta Suomen lisäksi juhlitaan myös mm Virossa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomalaiseen juhannusperinteeseen kuuluu juhannussauna ja pehmeä kesävihta, juhannussalko, juhannuskokko, juhannustanssit, juhannuskirkko ja erilaiset juhannusyön taiat. Juhannus on virallinen liputuspäivä ja lippu on poikkeuksellisesti salossa läpi koko yön.

Vanhastaan juhannukseen kuuluu erilaisia riittejä, taikoja ja uskomuksia, jotka sitten tuovat tekijälleen joko naimaonnea tai hyvää satoa. Perinteisiin juhannuksen juhlaan valmistauduttiin tekemällä juhannussiivous ja tuomalla oven pieliin juhannuskoivut. Vuoden pisimpiä päiviä on kutsuttu juhannusviikolla pesäpäiviksi, koska silloin auringon nähtiin olevan kuin pesässä kun se ei seurannut vuoden muun kierron tapaista laskua ja nousua. Tämän toiminnan uskottiin olevan taianomaista ja entiseen aikaan uskottiinkin henkien ja kummitusten liikkuvan vapaana maan päällä.

Suomalaiseen vanhaan juhannusperinteeseen on aina kuulunut juopottelu ja meluaminen, sillä entiseen aikaan uskottiin että nämä edistävät hyvää satoa. Juhannuskokoilla karkotettiin pahoja henkiä ja niiden polttotapa levisi koko maahan 1900-luvun aikana, nykyäänkin kokkojen ympärille kokoonnutaan edelleen ihastelemaan ja tunnelmoimaan juhannusyönä. Perinteisesti kesäaika on vilkkainta hääaikaa, vaikka talonpoikaiskulttuurissa häitä juhlittiin yleisimmin satokauden lopussa, eli syyskuussa. Vanhoja juhannusperinteitä pidetään edelleen yllä esimerkiksi Helsingin Seurasaaressa, jossa järjestetään vuosittain perinteinen juhannusjuhla.